Mun luonto

on

_MG_3503

En nyt kirjoita siitä, kuinka hankala luonne minulla on. Vaan luonnosta, siitä vihreästä ja vehreästä.

Kevät on heräämistä. Talven jäljiltä tuoksuja ja pölyjä on kaupungissa ahdistukseen asti. Kevääni ovat niiskutusta, antihistamiineja ja aivastusta. Mutta ne ensimmäiset leskenlehdet, aurinko ja rapiseva sora polulla. Ne tekevät minulle kevään. Kun uutta vihreää väriä ensin pilkistää sieltä ja täältä, tuntee olevansa osallisena jossain merkittävässä.

Seuraava vaihe on, kun yhtäkkiä lämpimän, keväisen sateen jälkeen kaikki on tuoreen vihreää, rehevää, puhdasta. Sen oivaltaminen on kesän alku.

Vaikka en siedä auringonvaloa, tuoksuja, pölyjä, mikään hetki vuodesta ei ole niin voimaannuttava. Kun luonto luo uutta.

Maalattuun maisemaan voi vangita vain silmillä havaittavaa valoa, varjoja ja värejä. Joskus käy niin, että muisti kertoo tuoksuja, ääniä, tuulenvirettä iholla.

Sellaiseksi maalariksi haluan tulla.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s