Itku

on

Nöyryyttämiseen en totu. Alistamiseen, miksi sitä sitten nimittääkin.

Kun kokee epäoikeudenmukaisuutta. Vähättelyä, vaikka tahatontakin. Hyvää kokemuksessa on, että tietää olevansa pinnan yläpuolella, itsekunnioitusta on jäljellä vielä. Vaikka, ja koska, sattuu niin, että itku tulee.

Jotkut prosessit ovat hioutuneet sujuviksi. Osaamiseksi, taidoksi. Matkalla tähän päivään on kertynyt reppuun vivahteita, näkökulmia, sääntöjä ja toimintatapoja. Niistä on tullut osa minua, ymmärrystä, taitojani. Ei niitä tehdessä tarvitse miettiä.

Vahvaa ja monialaista osaamista, siitä syntyy ympäristö luovuudelle.

Luovuus tapetaan tiukilla rajauksilla, epämääräisillä toimeksiannoilla, puolittaisilla tiedoilla. Käskemällä. Komentamalla. Huutamalla. Mutta yhtälailla välinpitämättömyydellä, vähättelyllä. Hiljaisuudella.

Kaipaan aitoa vuorovaikutusta, kunnioitusta, luottamusta. Onnekseni sitä on jossain jäljellä vielä.

Kolhut ovat tehneet sinusta sen mikä olet.
Kolhut ovat tehneet sinusta sen mikä olet.

Minäkin muutun. Suunnan päätän itse.

On erotettava aito dialoginen vuorovaikutus (rakentava vuorovaikutus) rinnakkaisista toisiinsa vaikuttamattomista monologeista (kilpaileva vuorovaikutus). – Wikipedia aiheesta ”Dialogi”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s