Tämä kummallinen elämä

on

Viimeiset viikot ovat olleet yksi rankimpia jaksoja elämässäni. Tänään alkaa tuntua siltä, että sittenkin pysyn siellä pinnan yläpuolella. Aloin ymmärtää niitä, jotka tekevät jotain peruuttamatonta hetkenä, jolloin kaikki kertakaikkiaan kaatuu niskaan. Tekoja itselleen tai muille. Tuntuu hyvältä, kun huomaa suvaitsevaisuuden kasvavan itsessä. Että vaikka tuntee itsensä heikoksi, tietää olevansa vahva. Että ei kaadu. Luonnostelin kokemuksiani paperille, helpotti.

Tänään julkaistiin raporttia Kokemäenjoen tuhoista, viime kesän nikkelipäästöjen seurauksista. Vaikka asia on vakava ja pelottava, tunsin helpotusta, kun huomasin jälleen voivani keskittyä maailman tapahtumiin. Kovin masentavia uutisia viime aikoina muitakin. Kuten eduskuntavaalien tulos. Mutta huomenna on uusi päivä, ja tulevaisuudessa monet vaalit.

Ei tässä nyt kovin paljon riemun aihetta ole, mutta kyllä senkin aika vielä tulee. Minullekin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s