Pieniä maailmanloppuja

on

Kun on elänyt näin pitkälle, tehnyt pitkän työuran ja ehtinyt harrastaakin monenlaista ihan vakavasti, kuvittelee kokeneensa jo kaiken. Lähes.

Se että yhteiskuntamme peruspalvelut alkavat yskiä, on ainakin minun perheessäni näkynyt. Onneksi on ollut myös onnistumisia. Olen pitänyt itseäni varsin vahvana ihmisenä. Leijonaemona, kun on ollut siihen tarvetta. Suvainnut pieniä ja vähemmän merkityksellisä vääryyksiä, tottunut niitä itsekseni kiroamaan.

Sitten tulee ympäri korvia siitä, että olen omat henkilökohtaiset asiani siirtänyt tärkeämpien asioiden tieltä. Osa niistä onkin ollut tärkeitä, työasioiden murehtiminen sen sijaan on ollut varsin idioottimaista. Töitä pitää tehdä toimeentulon takia. Toki työssä pitää kokea onnistumista, tarpeellisuutta, yhteisöllisyyttä. Perheelliselle kaikki muu on tärkeämpää kuin työ. Niin pitää olla.

Pieniä maailmanloppuja tulee ja menee. Elämään ne kuuluvat, mutta tarviiko niitä joka viikko uusia tulla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s