Koti

Meri-Pori on lapsuuteni maisema. Ulkoa opitut pimeät metsäpolut, hyytävän kylmä uimavesi. Juuri kun jäät olivat lähteneet. Sorapolkuja joiden pituudesta minulla ei oikeastaan ikinä ollut käsitystä. Kuluneita puiden juuria polulla antamassa haastetta. Reittejä, omia polkuja. Havumetsää, hirviä, muurahaiskekoja. Sammalmättäitä, suuria ja pieniä metsiä. Lapsen mittakaavassa.

Vesillä kulkiessa oli oma jännityksensä. Emme aina odotelleet tyyntä tai lämpöä. Mentiin moottorilla tai soutaen. Mitä nyt ikinä olikaan käytössä, mistä tahansa syystä yleensä kuljimme. Pelkoa ei ollut, isommissa aalloissa isä oli ruorissa. Siksi.

Nyt noihin aikoihin pääsee kylään käymällä mökillä. Merellä mutta melkein mantereessa. Suojassa ja lähellä.

Sitten on Kuukkari. Vanha, sekalainen puukaupunginosa aivan keskustan tuntumassa. Vanhoja taloja, muutamia uudempia. Tiivis, matala. Lämmin. Sorakadut, ruohottuneet jalkakäytävät. Puistokadut.

Siellä on oma, rähjäisessä kunnossa oleva satavuotias talo. Vinot seinät ja lattiat. Mutta niin minua. Kainalossa pieni, hoitamaton piha. Autopaikan kokoinen. Siinäkin minä viihdyn.

Koti ei ole talo tai asunto. Koti on paikka, johon voi kasvattaa juurensa. Jossa saa elää ja olla, oma valtio.

Minulla on kaksi kotimaata, molemmat sijaitsevat Porissa.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s